..päättyi vähän ajoissa. Oltiin kuulema ihan silminnähden "jotain otettu" niin meitä ohjailtiin siitä sitten ulospäin useaankin otteeseen.. siis ei mitenkään spektaakkelimaisesti, eikä ilmapiiri mikään niinkään agressiivinen ollut. Mutta vituttamaan alko kyllä aika kohtalaisesti, ja nyt jälkeenpäinkin. Koska me ei todellakaan oltu häiriöksi kenellekkään, ja ei se nyt saatana kenenkää koko juhlia pilaa jos vahingossa saatoin notkahtaa kirkon penkissä.. taikka ruokapöydässä:D :( Se viinilasi vaan ois pitänyt jättää väliin, ei nimittäin tainnu sopia koktailiin. Meijän kyyti lähti sitten jo jossain ysin kieppeillä - ei vain tän jupakkasen takia, vaan kyseiset vanhemmat herrat ja rouvat halusivat poistua aikasemmin koteihinsa.

Myönnän kyllä että saatoin kiukutella siinä lähtemis vaiheessa aika lapsellisen törkeästikkin, kun en sanonu kellekkään niille mitään enkä edes vilkaissut heihin päinkään :( Hävettää toki hieman. Saa nyt sitten nähä kuinka paljon tulee ripitystä perästä päin.. Ja sen herrasväen kanssa asioinnin jatkossa saa ilmeisesti unohtaa ainakin joksikin aikaa :( Eipä kotimatkalla sitte iskenykki niiiiin kitkut, ois kelvannu mikä vaan.. mutta asumistukikaan ei ollu vielä tullu niin minkäs teet. Nukkumaan mentiin ihan mukavasti kuitenkin.

Jäi siitä tilaisuudesta pari uutta mukavaa tuttavuutta, toivottavasti yks erittäin kiinnostava kontaktikin nimittäin.. vois huomenna maanantaina soitella ko on tilipäivä! ;P

Yyh, vanhat meikit vielä päässä, suihkuun pitäis koittaa kontata. Mutta taidan eka jotain syödäkkin ja nukkua pikkuisen :)

Se oli kaverin kaveri joka tarjos ensimmäistä kertaa. Budia muistaakseni. Ei mitenkään harvinaista siis, monihan sitä on ainakin kerran kokeillu. En polttanu röökiä, enkä polta röökiä nytkään, niin ne henkäsyt ei kovin kivalta tuntunu, enkä niin ollen sitä oikein sitten osannukkaa teietenkään heti polttaa/"käyttää". Seuraavilla kerroilla sitä sitten oppi. Ja se että miks niitä seuraavia kertoja sitten tuli.. Mä oon kai aina tykänny kokeilla kaikkee kiellettyä (niinkun teinit noin yleensä, kun sillon olin itekkin siinä ikäluokassa..) Luonteeseeni kun kuuluu kokeilun ja seikkailunhaluisuus:) Mikä ei tietty ollu kauheen hyvä siinä tilanteessa! 

*HALUUN MUUTEN SANOA, ETTÄ EN MITENKÄÄN, EN TODELLAKAAN YHTÄÄN, HALUA KANNUSTAA KETÄÄN KÄYTTÄMÄÄN.. kun en nyt oo varma saako tänne tämmösiä kirjotella, tai puhua asioista niitten nimellä.. :o Hope so.*

Mutta siis, back to pisnis..

Siitä sitten jatkettiin erinnäisillä mielialalääkkeillä pitkänki aikaa. Lopulta sitten tuli alotettua tekkenit, vireniukset, eemelit sun muut. Eemelit on muuten ollu parhaita, harmi vaan kun niitä paikallisissa kuvioissa, tai meidän piireissä ainakaan, tulee harvalti vastaan:( Kukkaa en käytä enää juuri millonkaan, ei oo ollenkaan mikään suosikki.

Ennen piikkihommia otin suun kautta mikäli mahdollista, tai vedin viivoja. Jossain vaiheessa värkit tuli mukaan ja niillä sitä on sitten menty pääasiassa. Kamalaa miten ihan vaan siihen pelkkään tekniikkaankin jää koukkuun.. Haluais tökkiä ihan kaiken. Vaikka pelkkää vettä paremman puutteessa.

Mä voin harmikseni sanoa ihan rehellisesti, että Rakastan niitä. Aineita. Surullista.. kai. Niistä ei tuu juomisen kaltaista krapulaa, ne ei lihota. Huonoa on kalliihko/kallis hinta, rahaa ei enää jää mihinkään muuhun. Viimesetkin sentit kyllä tietää tarkotuksensa. Ja pikavippikierteessä ollaan, yllätys. Mutta en valita, mitä muuta muka ees haluaisinkaan ostaa? Enpä oikein mitää.

Ja viekkarit on tietysti vittumaisia.. fyysisiä kipuja pahemmat olot on aina ne päänsisäiset tuntemukset. Miten sitä voikin niin tuntea kuolevansa pelkkään ahdistukseen. En mä refloista joka päivä kärsi, kun en edes pääse käyttämään joka päivä. Ei oo varaa semmoseen. En mä niin koukussa ole, et se raha ois revittävä vaikka perseestä jokaselle päivälle, jotta sais edes vähäsen oloja päälle. Ihan positiivista se siis, etten ole niin syvällä:)

Seuraava kuulostaa varmasti jonkun mielestä pöyristyttävältä puolestapuhumiselta; mutta musta tuntuu et pian alkoholistitkin älyää vaihtaa näihin.. miljoona kertaa parempiin oloihin! Useimmista näistä olosista ei edes mee lähellekkään niin sekasi kun perseitten vetämisestä. Poikkeuksena tietty hallusinaatioita aiheuttavat mömmöt ja kukkaset.. Mutta mua ei sellasten käyttö niin kiinnostakkaan, en kai sitten tykkää loppujen lopuks ollakkaan ihan älyttömän kuutamolla kuitenkaan.

Huomenna pääsee taas radalle, eräs juhla tilaisuus kun sitä vaatii:) Täytyy kyllä näön vuoks ottaa pari hörppyä holiakin.. :/

 

 

Vai alkoiko mistään tietystä? Onko kaikkeen aina perimmäinen syy? Syiden yhdistelmä? Vai tekeekö joskus vain päätöksiä riippumatta aikaisemmista tapahtumista, jotka vaikuttavat pidempään elämässä? Ja toisaalta onko sillä mitään väliä..

Muuten, oisin halunnu muokata tätä ulkoasua vaikka miten mut en ossoo :D Kivan kuvan oisin taustalle laittanu mut se meni vaan tyhmästi tekstien päälle.. hmh.

Kokeilin jotai tunteista kirjottamista jo aikasemmin, ihan paperille semmoseen vihkoseen kun alko happi loppua pään sisältä. Ja huomasinpa että kyllähän se jotain autto. Kun ei näitä voi oikein muillekkaan puhua. Tulipa muuten synkkää tekstiä, ihanku joku itsemurhakirjotelma! Parempi ettei kukaan löydä sitä.. pitäis polttaa se, tai repiä, mutta kauhee vaiva en oo jaksanu :P Ja mikä mulla muka on niin huonosti? "Afrikassa on pahemmin, pitää olla vahvempi..", räppää Asa jota kuuntelen jonkinverran paljon kai.. No mutta juu, tottakai tiedostan ettei mulla lähellekkään maailman huonoimmin mene, mutta kai sitä nyt saa olla harmistunu vähän pienemmistäkin asoista kun nälänhätä tai joku tosi vakava, ylenpaattinen köyhyys tai sairaus?

Tää nytten voi kuulostaa yheltä angstaamiselta ja itsesäälissä kierimiseltä, mutta ei mun mieliala nyt ihan semmoinen ole :) Oikeestaan mulla on ihan hauskaaaaa... päällisin puolin. Tää enempi ajattelu tuo näitä synkeitä pilviä taivaalle. Miks sitten pitää ajatella tympeitä.. Noh enhän mä kokoajan mietikkään näitä syvempiä, kunhan sekoilen menemään :) Mutta välillä ihmisen pitää miettiä laajemminkin. Niitä nyt sitten tänne rustaan.

Ja joo, oikeestaanhan kaiken vois kuitata sillä pelottavalla totuudella - että "mitä sä valitat, itehhän oot kaiken aiheuttanu ja pilannu".

Mutta valitanpa silti x) Tai lähinnä mun mielestä en niinkään valita, kerron vaan edelleenkin näitä mun ajatuksia ja asioita mun elämästä.

Nytkin mä istun porukoitten kuistilla, melkein mutsin vieressä käsitaipeet mustelmilla pistojälkien yhä näkyessä.. eikä se huomaa mittää :D Kuka nyt ylipäätään niitä kohtia ihmisissä kattelee, en minä ainakaan. Enhän mä kiinni halua sille jäädä, en, en tosiaankaan ainakaan vielä kun joudun täällä niillä punkkaamaan. Mutta muutaman viikon päästä muutto..<3 Omaan kämppään, yksinään, enää ei oo miestä mukana. Tosin hieman hirvittää kun voi olla että kiinni jäädä päräytetään jo ennen täältä pois pääsyä.. Jos mun *jos alakava* korvaushoito alkaa ennen kuun vaihdetta.

Noista jälkösistä tassukoissa vielä, en mä välitä jos jotkut keskustassa huomaa, kun mitä viddua se niille oikein kuuluu. Ei yhtään mitään. Ja en mä nyt kesäkuumalla rupee kulkee missään pitkähihasissa paidoissa. Tietysti niiltä mun kavereilta, jotka ei ite käytä, niin voisin vähän piilotella.. mutta kai ne nekin joka tapauksessa pikkusen on saattanu jotain joskus jo epäillä. Ja jos sen ehkä-tulevan-korvaushoidon takia asia paljastuu kuitenki kaikille niin mitäpä sitä enää huolehtimaan. Salailu on aika raskasta kuitenkin, niin siltä kannalta toisaalta ois ihan ok kertoakkin eikä peitellä enää.

Mutta enmä semmosta harmia ihan mielellään haluais varsinkaan mutsille aiheuttaa, tiiän että se ottais sen ihan älyttömän raskaasti:( Ja syyttäis itteään(kin) tms typerää. Ei ketään muuta voi syyttää omista päätöksistä ja valinnoista.Haluiskohan se ymmärtää sen??

Mut varmaan deletoidaan koko suvusta.. noh saanpahan käyttää rauhassa! Aika mielipuolista, mut niin mä todella ajattelen. Toki saatan vasta sitten jälkikäteen ymmärtää mitä oon menettäny. Mutta mutta oikeestaan en usko että porukat kertoo muille sukulaisille, ei ne varmaan kehtais eikä haluaiskaan. Eikä ne muut sukupuun tyypit niin harmita edes, mutsi ja iskä eniten tietysti. Sittenpä niiltä ei tipu enää apua missään asiassa..

Mä olen kai aina ollu jotenki "päihdemyönteinen". En mä esim. paheksu semmosta jos joku juo pari kolme bissee everyday, tai mitä hörppyä nyt tykkääki ottaa. Jos on juoppo nii sitte on juoppo. Mutta tuli tossa pari vuotta sitten, ennenku ite kunnolla löysin nää ihanuudet, niin huomattua aika tiiviin ryyppäämisen jälkeen ettei se jokapäiväne tissuttelu kai ollukkaan sitten niin normaalia tai harmitonta. Juu typerä olen ollut. Ja olen :D

Ja btw, ei mun vanhemmat oo ollu mitään alkoholisteja eikä edes alkoholin liikakäyttäjiä. Mitä nyt iskä joi aika paljon enemmän ja useemmin sillon kun olin pienempi. Nykyään ei kait lähes yhtään. Että en mä sanois että oisin minkäänlaisia vaikutteita niistä varhaisemmista vuosista saanu. Kai se on se kaveripiiri, ja miten elämä muuten menee, onnistumisia, epäonnistumisia, ja millanen luonne vaan on. Tai emmä tiiä. Ihan täysin mielenkiinnosta kokeilin muutakin päihdyttävää ku alkoholia. Ja noooh ehkä sekin jotenki liittyy tähän että jollain tapaa tykkään olla sekasin.. no waayyy, u think?? :D Koska on hauskaa kun on hauskaa! Ja on kiva pitää hauskaa. Mutta se, et miks niin tykkää siitä sekasin olosta.. miks pitää päästä sekasin. Se voikin tietty olla sit toinen tarina.. Tai sitten ei, ehkä se vaan tosiaan on se et on kivaa kun on kivaa :o :( :) :s