Vai alkoiko mistään tietystä? Onko kaikkeen aina perimmäinen syy? Syiden yhdistelmä? Vai tekeekö joskus vain päätöksiä riippumatta aikaisemmista tapahtumista, jotka vaikuttavat pidempään elämässä? Ja toisaalta onko sillä mitään väliä..

Muuten, oisin halunnu muokata tätä ulkoasua vaikka miten mut en ossoo :D Kivan kuvan oisin taustalle laittanu mut se meni vaan tyhmästi tekstien päälle.. hmh.

Kokeilin jotai tunteista kirjottamista jo aikasemmin, ihan paperille semmoseen vihkoseen kun alko happi loppua pään sisältä. Ja huomasinpa että kyllähän se jotain autto. Kun ei näitä voi oikein muillekkaan puhua. Tulipa muuten synkkää tekstiä, ihanku joku itsemurhakirjotelma! Parempi ettei kukaan löydä sitä.. pitäis polttaa se, tai repiä, mutta kauhee vaiva en oo jaksanu :P Ja mikä mulla muka on niin huonosti? "Afrikassa on pahemmin, pitää olla vahvempi..", räppää Asa jota kuuntelen jonkinverran paljon kai.. No mutta juu, tottakai tiedostan ettei mulla lähellekkään maailman huonoimmin mene, mutta kai sitä nyt saa olla harmistunu vähän pienemmistäkin asoista kun nälänhätä tai joku tosi vakava, ylenpaattinen köyhyys tai sairaus?

Tää nytten voi kuulostaa yheltä angstaamiselta ja itsesäälissä kierimiseltä, mutta ei mun mieliala nyt ihan semmoinen ole :) Oikeestaan mulla on ihan hauskaaaaa... päällisin puolin. Tää enempi ajattelu tuo näitä synkeitä pilviä taivaalle. Miks sitten pitää ajatella tympeitä.. Noh enhän mä kokoajan mietikkään näitä syvempiä, kunhan sekoilen menemään :) Mutta välillä ihmisen pitää miettiä laajemminkin. Niitä nyt sitten tänne rustaan.

Ja joo, oikeestaanhan kaiken vois kuitata sillä pelottavalla totuudella - että "mitä sä valitat, itehhän oot kaiken aiheuttanu ja pilannu".

Mutta valitanpa silti x) Tai lähinnä mun mielestä en niinkään valita, kerron vaan edelleenkin näitä mun ajatuksia ja asioita mun elämästä.

Nytkin mä istun porukoitten kuistilla, melkein mutsin vieressä käsitaipeet mustelmilla pistojälkien yhä näkyessä.. eikä se huomaa mittää :D Kuka nyt ylipäätään niitä kohtia ihmisissä kattelee, en minä ainakaan. Enhän mä kiinni halua sille jäädä, en, en tosiaankaan ainakaan vielä kun joudun täällä niillä punkkaamaan. Mutta muutaman viikon päästä muutto..<3 Omaan kämppään, yksinään, enää ei oo miestä mukana. Tosin hieman hirvittää kun voi olla että kiinni jäädä päräytetään jo ennen täältä pois pääsyä.. Jos mun *jos alakava* korvaushoito alkaa ennen kuun vaihdetta.

Noista jälkösistä tassukoissa vielä, en mä välitä jos jotkut keskustassa huomaa, kun mitä viddua se niille oikein kuuluu. Ei yhtään mitään. Ja en mä nyt kesäkuumalla rupee kulkee missään pitkähihasissa paidoissa. Tietysti niiltä mun kavereilta, jotka ei ite käytä, niin voisin vähän piilotella.. mutta kai ne nekin joka tapauksessa pikkusen on saattanu jotain joskus jo epäillä. Ja jos sen ehkä-tulevan-korvaushoidon takia asia paljastuu kuitenki kaikille niin mitäpä sitä enää huolehtimaan. Salailu on aika raskasta kuitenkin, niin siltä kannalta toisaalta ois ihan ok kertoakkin eikä peitellä enää.

Mutta enmä semmosta harmia ihan mielellään haluais varsinkaan mutsille aiheuttaa, tiiän että se ottais sen ihan älyttömän raskaasti:( Ja syyttäis itteään(kin) tms typerää. Ei ketään muuta voi syyttää omista päätöksistä ja valinnoista.Haluiskohan se ymmärtää sen??

Mut varmaan deletoidaan koko suvusta.. noh saanpahan käyttää rauhassa! Aika mielipuolista, mut niin mä todella ajattelen. Toki saatan vasta sitten jälkikäteen ymmärtää mitä oon menettäny. Mutta mutta oikeestaan en usko että porukat kertoo muille sukulaisille, ei ne varmaan kehtais eikä haluaiskaan. Eikä ne muut sukupuun tyypit niin harmita edes, mutsi ja iskä eniten tietysti. Sittenpä niiltä ei tipu enää apua missään asiassa..

Mä olen kai aina ollu jotenki "päihdemyönteinen". En mä esim. paheksu semmosta jos joku juo pari kolme bissee everyday, tai mitä hörppyä nyt tykkääki ottaa. Jos on juoppo nii sitte on juoppo. Mutta tuli tossa pari vuotta sitten, ennenku ite kunnolla löysin nää ihanuudet, niin huomattua aika tiiviin ryyppäämisen jälkeen ettei se jokapäiväne tissuttelu kai ollukkaan sitten niin normaalia tai harmitonta. Juu typerä olen ollut. Ja olen :D

Ja btw, ei mun vanhemmat oo ollu mitään alkoholisteja eikä edes alkoholin liikakäyttäjiä. Mitä nyt iskä joi aika paljon enemmän ja useemmin sillon kun olin pienempi. Nykyään ei kait lähes yhtään. Että en mä sanois että oisin minkäänlaisia vaikutteita niistä varhaisemmista vuosista saanu. Kai se on se kaveripiiri, ja miten elämä muuten menee, onnistumisia, epäonnistumisia, ja millanen luonne vaan on. Tai emmä tiiä. Ihan täysin mielenkiinnosta kokeilin muutakin päihdyttävää ku alkoholia. Ja noooh ehkä sekin jotenki liittyy tähän että jollain tapaa tykkään olla sekasin.. no waayyy, u think?? :D Koska on hauskaa kun on hauskaa! Ja on kiva pitää hauskaa. Mutta se, et miks niin tykkää siitä sekasin olosta.. miks pitää päästä sekasin. Se voikin tietty olla sit toinen tarina.. Tai sitten ei, ehkä se vaan tosiaan on se et on kivaa kun on kivaa :o :( :) :s